Mieluimmin kuitenkin kiimainen narttukissa kuin nyt viime yönä pihaamme tullut KETTU.
Aamuyöstä klo 3:45 heräsin karseaan rääkäisyyn (kuulosti tappelevalta kissalta), siitä paikasta ylös, tohvelit jalkaan ja ulos, KETTU n. 1.5 metriä talostamme pihapuskaa kytäten..... samassa Patu juoksee puskan toiseltapuolen pihastamme pois päin läheisen parkkialueen suuntaan tien toiselle puolelle..... Repolainen perään.
Tunsin itseni täysin voimattomaksi - "kamalaa nyt se on Patun menoa!" Kurkkusuonet pitkällä aloin itse kirkua ja hakata kämmeniäni kuuluvasti yhteen, seuraus: Kettu kääntyi katsomaan minua ja kissani kettua..... siitä Patu-kissa sitten jatkoi lähimmän auton alle ja kettu pyörähti ympäri.
Siitä minä sisälle ja hain aamutakin suojakseni (sillä yöpaitani ei olisi ollut esiintymiskelpoinen). Mieheni tuli myös ulos. Juoksin Patun perässä parkkialueelle, missä hän istuin auton takapyörän takana puskurin alla tähyilleen pidemmälle parkkialuette ilmeisesti ketun perään..... Patulla häntä aivan paksuna mutta muutoin se tuntui odottavan minua ja kantokyytiä kotiin..... eli ei muuta kuin sydän kauhusta kankeana kaappasin Patun syliin, puhelin rauhoittavalla äänellä (tiedä sitten rauhoitinko enemmän itseäni kuin kissaa) samalla kun kävelin kotiin. Menin kissan läpi mutta mitään taistelun jälkiä ei näkyvissä eikä tunnusteltavissa. Paistijauheliha maistui pojalle ja sen jälkeen menimme nukkumaan...... Miehenikin tuli kohta, eikä ollut nähnyt ketusta enää jälkeäkään.
Onko neuvoja - mitä asian eteen voi tehdä, muuten kuin olla päästämättä Patua yksin ulos.....
Kertokaa jos teillä on kokemuksia.
Mikähän on ollut Pikkumustan kohtalo, mikäli se on huudoillaan houkutellut ketunkin pihapiiriimme..... toivottavasti ei kuitenkaan ole joutunut repolaisen saaliiksi.....
